Palaan entistä ekompana: 4 ympäristöystävällistä arjen valintaa

Parin kuukauden lepotauon jälkeen stressitasoni ovat laskeneet siihen pisteeseen, että tunnen jälleen halua kirjata ylös ajatuksiani ja kokemuksiani. Tässä välissä miltei kaikki energiani on mennyt hiljattain juhlittuihin häihini tai niistä stressaamiseen. Onneksi olin säilönyt tätä postausluonnosta pahan päivän varalle, sillä tyhjän näytön aiheuttama lamaantuminen on minulle raivostuttavankin tuttu ilmiö.

Pakollisen johdantojaarittelun jälkeen voin varmaan jo käydä asiaan. Tässä postauksessa listaan neljä pientä ja suhteellisen vaivatonta ekotekoa, jotka olen tehnyt arjessani, ja käyn läpi onnistuneita ja vähemmän onnistuneita ekoiluyrityksiäni.

1. Vanulaput veks

En tarkalleen muista, milloin lopetin kertakäyttöisten vanulappujen käytön. Tilasin itselleni puuvillaisia kasvojenpuhdistusliinoja ehkä noin vuosi sitten keväällä, enkä sen jälkeen ole tainnut ostaa vanua kasvojen puhdistukseen kertaakaan. Onnistuin kuitenkin hukkaamaan uudet, ihanat kasvojenpuhdistusliinani kunnioitettavan nopeasti.

Tällä hetkellä käytän kasvojen puhdistukseen musliiniliinaa ja kestovanulappuja. Omat kestovanulappuni ovat Avrilin, ja ne ovat melko paksua ja karheaa luomupuuvillaa. Pehmeämpiä (ja värikkäämpiä) kasvojen puhdistamiseen saa suositusten mukaan ImseVimseltä. Musliiniliinan taas sain erään luonnonkosmetiikan kasvonaamion kylkiäisenä.

2. Muovihöylästä metalliseen

Tajusin hävettävän myöhään, kuinka helppoa minun olisi vähentää tuottamani muovijätteen määrää vaihtamalla vaihtopäällisestä muovihöylästä metallihöylään. Kun mieheni alkoi pari kuukautta sitten puhua paremman partahöylän hankkimisesta, adoptoin hänen vanhan höylänsä omaan käyttööni.

Ihokarvojen ajelu metallihöylällä on välillä ollut melkoista taiteilua kaltaiselleni häslääjälle. Pari kertaa olen kärsimättömyyksissäni onnistunut tekemään itselleni nilkkoihin ja polviin pieniä ja erittäin äkäisesti kirveleviä haavoja. Kantapään (tai nilkan) kautta olen kuitenkin oppinut jo käsittelemään uusivanhaa höylääni varovaisemmin, ja nyt uskallan jopa vaihtaa terän uuteen pelkäämättä sormieni puolesta.

3. Ympäristöystävällisempi kissanhiekka

Meillä on ollut puu- ja maissipohjaista kissanhiekkaa testissä useampaan otteeseen, mutta olen helppoussyistä palannut kerta toisensa jälkeen tavallisen bentoniittihiekan käyttäjäksi. Tiiviisti paakkuuntuva ja hajuja hyvin sitova bentoniittihiekka houkuttelee yhä mukavuudenhaluista puoltani.

Tällä kertaa minulla kuitenkin on korkea motivaatio tehdä pysyvä muutos ekologisemman kissanhiekan suuntaan. Savi- ja bentoniittipohjainen kissanhiekka ei pala, joten se kuskataan kasvattamaan kaatopaikkoja. Pyrinkin vihreämmällä kuivikevalinnalla vähentämään sekajätekuormaani (ja tietenkin vaimentamaan soimaavan omatuntoni).

Tällä hetkellä meillä on käytössä puupohjainen Cat's Best Öko Plus -kuivike, johon en ole täysin tyytyväinen: hiekka ei mielestäni ime hajuja kovin hyvin, eli meillä suoraan sanottuna dunkkaa aika ajoin todella hirveältä. Lisäksi asuntomme on lattiaa, sohvaa ja sänkyä myöten täynnä pientä puumujua. Tällä hetkellä etsinnässä onkin ekokuivike, joka ei kulkeutuisi kissojen tassukarvoissa yhtä paljon ja pitäisi asuntomme ilman raikkaana ja hengityskelpoisena.

  4. Palashampoon käytön omaksuminen

Pahvipakkaukseen pakatut Flow cosmeticsin shampoopalat ovat olleet käytössäni parisen kuukautta. Aluksi en ihastunut palashampooseen tippaakaan, vaan inhosin hiusten vahaista tuntua palashampoolla pesemisen jälkeen. Paria viikkoa myöhemmin tajusin fiksuna ihmisenä katsoa palashampoon käyttöohjeet, minkä jälkeen minun ja shampoopalojen suhde on lämmennyt kovasti.

Olen itse käyttänyt sekä tummille, värjätyille ja käsitellyille hiuksille tarkoitettua Brunette-shampoopalaa että kuiville ja kiharoille hiuksille suunnattua Kehäkukka-shampoopalaa. Kummassakaan ei ole ollut ihmeempää valittamista, kunhan palaa käyttää ohjeiden mukaisesti. Hiukset puhdistuvat hyvin, ja ainakin minun ohuesta tukastani tulee paljon tavallista isompi ja pöyheämpi. Volyymiä kaipaaville voin suositella Flow'n shampoopaloja hyvinkin lämpimästi!

Suurin miinus shampoopalan käytössä on se, kuinka nopeasti pala omassa käytössäni kuluu. Minä tosin vaahdotan palaa ehkä turhankin ahkerasti, jotta hiukseni eivät varmasti jää likaisiksi. Lisäksi pieni varoituksen sana herkkäsilmäisille: jos shampoopalan vaahtoa saa silmäänsä, alkaa melkoisen mojova kirvely.

Mitä on työn alla?

Listaamieni pienten tekojen lisäksi minulla on jatkuvasti työn alla monta projektia, joilla saisin minimoitua ympäristötaakkaani lisää. Tässä niistä muutama:

• Hiusharjan vaihtaminen puiseen
• Ekologisten konetiskitablettien metsästys
• Tiskiharjan vaihtaminen puuvartiseen vaihtoehtoon, jossa on vaihtopää
• Kosmetiikkavaraston päivittäminen tuotteisiin, joiden pakkaukset ovat mahdollisimman helposti kierrätettäviä

Monet näistä projekteista ovat kiinni lähinnä siitä, koska vanhat, muoviset tai synteettiset tuotteet päättävät päivänsä. Ei ole mitään järkeä ostaa ympäristöystävällisiä tuotteita kaappiin pölyttymään, kun esimerkiksi tiskiharjamme on vielä oikein hyvässä hapessa. Odotan kuitenkin lähes lapsenomaisella innolla sitä, että saan alkaa käyttää puista tiskiharjaa ja ostaa biohajoavan kissanhiekkalapion.

Jakakaa ihmeessä minulle omia ympäristöystävällisemmän arjen vinkkejänne!